Arvelen että olet aivan olennaisilla jäljillä. Ainakin olet Bahtinin jäljillä. Hän ajatteli että arvokkainta tietoa on se, mitä ei vielä ole mutta voisi olla. Yhden sortin tulevaisuudentutkimusviisastelun mukaan kuvaamasi kehitys on vääjäämätöntä. Ei kaaos vielä jää päälle vaan se alkaa organisoitua, kun "outo viehättäjä" alkaa yleistyvästi näyttäytyä ihmisille. Osaksi helpotus tapahtuu ihmisten päissä ikäänkuin "käyttöjärjestelmän" isona päivityksenä.
Sen rinnalla etsitään ja löydetään yhä enemmän ja paremmin ja toisiinsa liittyvämpiä ratkaisuja, joilla siilata ja suodattaa informaatio irti datasta ja merkitys tiedosta. Eikä vain niin vaan myöskin yhdistellä ja järjestellä sitä ja tätä uusiksi kombinaatioiksi. Niihin talkoisiin saadaan lisääntyvästi käyttöön pikku apureita, jotka väsymättä puuhastelevat puolestamme. Apurit ovat myös kevyesti oppivia tai ainakin opetettavia. Sen lisäksi opimme luultavasti jakamaan ja luottamaan myös verkostoihimme niin, ettei ihan kaikkea kiinnostavaa tarvitse itse päivystää.
Mutta se vasta kiinnostavaa on, miten tutkia ilmiötä, joka ei vielä mielellään antaudu syynättäväksi? Yksi tapa on mennä kentälle ja havainnoida. Silmät tulevat kipeäksi tuijottelusta ellei kehitä joitakin hypoteeseja, joiden mukaan alkaa kerätä aineistoa.
Toinen tapa on käydä viisaissa ja kysyä, mitä mieltä he ovat? Luultavasti ei saa keneltäkään tyhjentävää vastausta siitä yksinkertaisesta syystä, että sellainen tietokin on sirpaleina siellä täällä. Sopivalla tekniikalla ja hyvällä onnella sirpaleista voi koota ehyen kuvan tai kenties useampia, koska tulevaisuus voi olla monta. Se vasta huimaa olisi, jos tieto syntyisi systemaattisesssa dialogissa. Sillä keinolla voisi löytää senkin tiedon, joka ei matkaan lähtiessä ollut edes sirpaleina olemassa.
Sinulla on niin iso saalis tähtäimessä, mutta on sinulla hyvä pyyntikeinotkin. Onnea pyyntiin!